Isbjorn

Espanjan voittamaton armada osa 2

Espanjan kuningas Filip II oli ollut naimisissa Englannin kuningatar Marian kanssa, ja hänen tavoitteenaan oli saada palautettua Englantiin katolinen valta. Lapsettoman kuningatar Marian kuoleman jälkeen valtaan nousi Elisabeth I, jota Filip yritti myös kosia puolisokseen. Espanjan ja Englannin välit tulehtuivat, kun brittilaivasto ryösteli espanjalaisia aluksia Amerikan vesillä ja Englanti tuki avoimesti Hollannin protestanttisia pyrkimyksiä. Filip päätti rakentaa laivaston Englannin valloittamiseksi.

Laivasto matkalla

Ennen Englantiin suuntaamista Espanjan laivasto poikkesi hakemaan lisäsotilaita Hollannista. Espanjan kuuluisa amiraali Santa Cruz oli hiljattain kuollut, ja kuningas Filip teki hieman oudon päätöksen nimittää armadan johtoon herttua Medina Sidonian. Vaikka häntä pidettiin kyvykkäänä ja hyvänä kenraalina, hänellä ei ollut lainkaan kokemusta meriltä, ja hän sairastui laivan lähdettyä satamasta merisairauteen.

Armada havaittiin 19. heinäkuuta, jonka jälkeen Englannin laivasto Sir Francis Draken johtamana lähti liikkeelle Plymouthista kohtaamaan Espanjan laivaston. Tarinan mukaan, kun sana laivaston lähestymisestä saavutti Draken, hän vastasi hänellä olevan runsaasti aikaa päättää meneillään ollut nurmikeilailupeli ennen espanjalaisten kukistamista. Kyseessä saattoi olla mahtipontisuus tai hän yksinkertaisesti ymmärsi, että vuorovesi ei ollut suosiollinen vielä tuntiin tai kahteen saada laivastoa ulos Davenportin satamasta.

Taistelu alkaa

Kun Drake lopulta sai laivansa kanaaliin, hän pystyi aiheuttamaan vain vähän vahinkoa hyvin rakennettujen espanjalaisten laivojen runkoihin. Puolikuunmuodostelma osoittautui myös hyvin tehokkaaksi, eikä Drake saanut aikaan juuri muuta kuin tuhlattua ammuksia armadaa tulittaessaan.

Viiden päivän jatkuvan tykkitulen jälkeen Draken ja espanjalaisten laivojen välillä espanjalaisten ammukset alkoivat loppua. Lisäksi Medina Sidonian täytyi vielä ottaa kyytiin valloitusta varten tarvittavat lisäjoukot jostain mantereelta. 27. heinäkuuta espanjalaiset ankkuroituivat Gravelines edustalle nykyisen Calais’n lähistölle odottamaan joukkojen saapumista.

Englantilaiset käyttivät tämän haavoittuvan tilanteen hyödykseen nopeasti. He lähettivät vanhoja palavilla materiaaleilla lastattuja laivoja ajelehtimaan tiukkaan pakkaantunutta armadaa kohti. Puiset laivat purjeineen ja täynnä ruutia tuhoutuivat nopeasti ja moni laiva pakeni merelle. Nyt laivasto ei enää pysynyt muodostelmassa ja englantilaiset saivat tuhottua kolme kaljuunaa rajujen taistelujen jälkeen.

Englantilaiset saivat kuitenkin suljettua armadan paluureitin Englannin kanaalissa, joten laivasto joutui suuntaamaan kohti Skotlantia. Englantilaiset saivat aikaan ketterämmillä aluksillaan aikaan runsaasti tuhoa armadassa, minkä lisäksi pahat syysmyrskyt ja ruoan ja veden vähyys koettelivat espanjalaisia. Paon yhteydessä katkottujen ankkuriköysien vuoksi alukset eivät voineet ankkuroitua suojaan, ja monet laivat törmäsivät tuhoisasti rannikon kiville.

Taistelun tappiot

Selvinneet laivat pyrkivät rantautumaan katoliseen Irlantiin hankkimaan lisätarvikkeita kotimatkaa varten nykyisen Armada Bayn rannikolle Galwayn eteläpuolelle, mutta kaikki rantaan menneet sotilaat joutuivat hyökkäyksen kohteeksi ja tapetuiksi. Kun armada lopulta palasi Espanjaan, se oli menettänyt puolet laivoistaan ja kaksi kolmasosaa miehistöstään, yli 20 000 espanjalaista merimiestä ja sotilasta oli kuollut. Englanti ei puolestaan menettänyt taistelussa yhtään laivaa ja kuolleita sotilaita oli vain sata. Synkkä tilasto aikakaudelta kertoo kuitenkin, että yli 7 000 englantilaista merimiestä kuoli tauteihin, kuten punakuumeeseen ja pilkkutautiin.

Taisteluista ja taudeista selvinneet englantilaiset merimiehet saivat tuohon aikaan huonoa kohtelua valtiolta. Monet saivat tarpeeksi rahaa pelkkää kotimatkaa varten ja jotkut saivat vain osan heille kuuluvasta palkkiosta. Englannin laivaston komentaja Effinghamin lordi Howard järkyttyi heidän kohtelustaan ja käytti ilmeisesti omia rahojaan maksaakseen miehilleen.

Armadasta saatua voittoa tervehdittiin koko Englannin alueella jumalallisena hyväksyntänä protestanttisesta liikkeestä ja armadaa riepotelleita myrskynä jumalallisena väliintulona. Koko maassa järjestettiin jumalanpalveluksia, joissa jumalaa kiitettiin kuuluisasta voitosta. Maassa painettiin myös muistomitali, jossa on teksti ”Jumala puhalsi, ja he hajaantuivat”.

Comments are closed.