Isbjorn

Purjeveneiden ja moottorijahtien kehitys

Varhaisimmat purjeveneet ja jahdit noudattelivat samanlaisia muotoja kuin laivaston alukset, kuten brigantiinit, kuunarit ja kutterit aina 1600-luvulta 1800-luvun loppupuoliskolle. Suurten jahtien muotoiluun vaikutti vahvasti George Steersin suunnittelema America, joka valmistettiin John C. Stevensin johtamalle ryhmittymälle. Aluksen mukaan nimettiin myös America’s Cup sen jälkeen, kun America saavutti voiton Cowesissa vuonna 1851.

Varhaisia purjeveneitä ei suunniteltu ja rakennettu nykyisellä tavalla, vaan ne valmistettiin pelkän mallin perusteella. Vasta 1800-luvun loppupuolella syntyi laiva-arkkitehtuurin käsite ja vasta 1920-luvulla käyttöön tuli aerodynamiikan tieteellinen käyttö aluksen purjeiden suunnittelussa sekä takilointi, jota oli aiemmin käytetty ainoastaan rungoille.

Tasoitusjärjestelmästä standardiluokkiin

Koska lähes kaikki purjeveneet rakennettiin yksilöllisesti, syntyi tarve alusten väliselle tasoitusjärjestelmälle ennen kuin veneiden valmistamisessa siirryttiin standardiluokkiin. Tuolloin luotiin luokittelusääntö, josta syntyi edelleen kansainvälinen sääntö, joka otettiin käyttöön vuonna 1906 ja muokattiin vuonna 1919. Nykyään nopeimmin kasvavat alat purjehduksessa ovat standardiluokat. Kaikki veneet yhdessä luokassa on rakennettu samoilla ohjearvoilla pituuden, leveyden, purjealan ja muiden tekijöiden suhteen. Näillä aluksilla voidaan kilpailla ilman tasoitusjärjestelmää.

Kun purjehdus kuului vielä pääasiassa kuninkaallisten ja rikkaiden harrastuksiin, kustannuksilla ei ollut väliä, ja veneiden koko kasvoi niin pituuden kuin painonkin suhteen. Pienempien veneiden suosio ja markkinointi alkoivat kasvaa 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja tähän vaikuttivat englantilainen meklari R. T. McKullen sekä asianajaja ja toimittaja E. F. Knight. Amerikkalainen kapteeni Joshua Slocum purjehti 11,3 metriä pitkällä Spray-veneellä yksin maailman ympäri vuosiena 1895—1898, mikä todisti pienempien veneiden merikelpoisuuden.

Myöhemmin 1900-luvulla ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeen pienemmät kilpailu- ja vapaa-ajan veneet tulivat yhä yleisemmiksi. Pienimpiä veneitä kutsutaan jollaksi, joka on suosittu 3,7 metriä pitkä harjoitteluvene. 1900-luvun loppupuolella Atlantin valtameri ylitettiin yksinpurjehduksena joka alle kolmemetrisillä veneillä.

Moottoroidut jahdit

Kun höyry alkoi korvata purjeet kaupallisissa aluksissa 1840—1850-lukujen jälkeen, höyrykoneet ja myöhemmin polttomoottorit alkoivat yleistyä nopeasti myös vapaa-ajan aluksissa. Suuret moottoroidut jahdit kehitettiin korkealuokkaisiksi, ja pitkien matkojen risteilyistä tuli suosittu harrastus varakkaiden ihmisen keskuudessa.

Varhaisimmat moottorikäyttöiset jahdit olivat siipiratasaluksia, jotka sittemmin väistyivät täysin vedenalaisten ropelien ja potkureiden tieltä. Laivasto- ja kauppa-aluksissa käytettiin useiden vuosien ajan purjeiden ja moottorin yhdistelmää. 1900-luvun loppupuoliskolla monet jahdit käyttivät vielä yhdistelmävoimaa liikkumiseen, mutta suurin osa jahdeista oli jo moottoroituja bensiini- tai dieselpolttomoottoreilla.

Suuntaus suurista pienempiin veneisiin

1890-luvulla rakennettiin runsaasti höyrykäyttöisiä jahteja. Eräs huomattava tällainen alus oli vuonna 1897 rakennettu Mayflower, joka painoi 2 690 tonnia, käytti voimanlähteenään kolmoismoottoria ja kahta potkuria, jonka runko oli valmistettu raudasta ja jossa oli yli 150 henkilön miehistö. Yhdysvaltain laivasto osti aluksen vuonna 1898, ja siitä tuli Yhdysvaltain presidentin virallinen alus vuoteen 1929 asti, joka jälkeen alus toimi aktiivikäytössä toisen maailmansodan aikana.

Kun yhä suurempia ja luotettavampia polttomoottorikoneita ryhdyttiin valmistamaan, monet suuret jahdit alkoivat käyttää niitä voimanlähteenään. Dieselmoottorin, joka käytti polttoaineenaan raskasöljyä, kehittäminen nopeutui ensimmäisen maailmansodan aikaan, ja suuret moottorikäyttöiset jahdit alkoivat yleistyä seuraavalla vuosikymmenellä. Näiden alusten huipentumana oli vuonna 1930 valmistunut Orion, joka painoi 3 097 tonnia. Samaan aikaan suurin purjeita ja moottoria voimanlähteenään yhdistänyt jahti oli nelimastoinen 2 323 tonnia painanut Sea Cloud vuodelta 1931.

Suurten moottorikäyttöisten jahtien rakentaminen kääntyi laskuun vuoden 1932 jälkeen, josta eteenpäin trendi siirtyi kohti pienempiä ja edullisempia jahteja. 1900-luvun lopulla jahdeista oli tullut laajalle levinnyt ja suosittu harrastus, josta pääsivät nauttimaan tuhannet purjehtijat, jotka toimivat itse pienten vapaa-ajan alustensa miehistöinä ja huoltajina.

Comments are closed.