Isbjorn

Sukellusveneiden erilaiset ennätykset

Sukellusveneet kuuluvat merialuksista myyttisimpiin ja eriskummallisimpiin. Sukellusveneet kykenevät toimimaan useiden kilometrien syvyydessä, missä vallitsee valtava paine. Parhaimmillaan ne voivat kiitää veden alla jopa henkilöautojen maantienopeutta ja mitoiltaan ne voivat vastata kahden jalkapallokentän pituutta. Monet ennätyksiä rikkovat sukellusveneet ovat sotilaskäyttöön suunniteltuja, mutta ennätyksiin ovat kyenneet myös erilaiset tutkimussukellusveneet.

Maailman suurin ja nopein sukellusvene

Maailman suurin yhä säännöllisessä käytössä oleva sukellusvene on Venäjän laivastoon kuuluva neuvostoliittolaisvalmisteinen Naton Typhoon-luokkaan kuuluva 175 metriä pitkä ja 23 metriä leveä Dmitri Donskoi (TK-208). Venäjän laivaston reserveihin kuuluu vielä kaksi muuta sisaralusta samassa luokassa. Dmitri Donskoi sisaraluksiin on pituudeltaan ja muilta mitoiltaan kaikkia muita sukellusveneitä suurempi. Venäjän laivaston Typhoon-luokan sukellusveneet saattavat olla monelle tuttuja Sean Conneryn tähdittämästä elokuvasta Punaisen lokakuun metsästys sekä samannimisestä kirjasta, johon elokuva perustuu. Typhoon-luokan alukset kykenevät liikkumaan 27 solmun (50 km/h) nopeudella ja ne ovat erittäin hiljaisia. Myös maailman nopeimman sukellusveneen titteli kuuluu neuvostoliittolaisvalmisteiselle alukselle. Kaikkien aikojen suurimman nopeuden miehitetyllä sukellusveneellä on saavuttanut neuvostoliittolainen K-162 (K-222) -sukellusvene, joka saavutti ennätyksellisen 83,06 km/h vuonna 1970. Kyseessä on tosin vahvistamaton ennätys, mikä onkin usein tavanomaista armeijoiden ennätysten ympärillä olevan salamyhkäisyyden vuoksi. K-162:n nopeuden takana oli kaksi moottoreina toimivaa ydinreaktoria sekä sen titaanista valmistettu sulavalinjainen runko. Veden vastus on sukelluksissa niin mittava, että sukellusveneiden on melkein mahdotonta saavuttaa merkittävän suuria nopeuksia veden alla.

Syvin sukellus ja syvin näköalasukellus

Tyynellämerellä sijaitseva maailman syvin Mariaanien hauta on syvimmillään 10 924 metriä syvä. Ensimmäisen kerran Mariaanien hautaan laskeutuivat Jacques Piccard ja Don Walsh Trieste-nimisellä sukellusveneellä. Ensimmäisen kerran Mariaanien hauta havaittiin vuonna 1951, ja sveitsiläisen merentutkija Piccardin ja Yhdysvaltain merivoimien upseeri Walshin jälkeen Mariaanien haudan Challengerin syvänteeseen laskeutui ihminen vasta 52 vuotta myöhemmin, kun kanadalainen James Cameron laskeutui syvänteeseen 26. maaliskuuta 2012 viettäen siellä kuusi tuntia. Piccardin ja Walshin käynnin jälkeen seuraavan kerran Mariaanien haudan pohjaan laskeutui japanilainen Kaiko-sukellusrobotti vuonna 1995 sekä vielä tämän jälkeen vuosina 1996 ja 1998. Yhdysvaltalainen miehittämätön Nereus-alus haki syvänteen pohjalta näytteitä vuonna 2009. James Cameron käytti sukelluksessaan Deepsea Challenger -nimistä korkeatarkkuuskameroilla ja led-lampuilla varustettua alusta, jossa oli myös veden painetta, lämpötilaa ja suolaisuutta mittaavia näytteenottolaitteita ja antureita. Syvimpiä näköalasukelluksia maailmassa tarjoaa akryylisukellusvene Triton 5500-2, joka on varustettu ohjaamon pleksilasikuvulla. Triton pystyy sukeltamaan nimensä mukaisesti 5 500 jalkaan eli 1 676 metriin, mikä tekee siitä syvimmillä sukeltamaan kykenevän pleksilasisella ohjaamolla varustetun sukellusveneen, jolla pystyy tämän ominaisuuden ansiosta sukeltamaan useimpien valtamerten pohjaan. Pleksilasin muodostamassa kuplassa on tilaa kahdelle henkilölle.

Syvin sukellus ja syvin näköalasukellus

Ensimmäisenä maailman ympäri

Vuonna 1960 Yhdysvaltain laivaston ydinkäyttöinen sukellusvene USS Triton saapui Yhdysvaltoihin, Connecticutin osavaltion Grotoniin suoritettuaan maailman ensimmäisen vedenalaisen purjehduksen maailman ympäri. Matkaan kului aikaa kaikkiaan 60 päivää ja 21 tuntia veden alla. Triton lähti matkaan helmikuussa, jolloin miehistölle kerrottiin, että heidän tulee varautua tavanomaista pidempään matkaan. Kun alus saavutti St. Peterin ja St. Paul Rocksin Brasilian itäpuolella Keski-Atlantilla yhdeksän päivää myöhemmin, miehistölle kerrottiin laivaston suunnitelmasta. Seuraavien viikkojen aikana Triton kiersi Cape Hornin, ylitti Tyynen valtameren ja Intian valtameren, jonka jälkeen se ohitti Hyväntoivonniemen ja palasi takaisin Atlantille. Alus kävi tosin kerran pinnassa matkan aikana siirtääkseen sairaan merimiehen USS Macon -alukselle, mutta tätä ei laskettu tauoksi vedenalaiseen maailmanympärysmatkaan. Saavutus oli merkittävä näyttö Yhdysvaltain laivastolta kylmän sodan kilpavarustelun aikakautena.

Comments are closed.