Isbjorn

Ydinsukellusvene k-19 – katastrofi grönlannin rannikolla

K-19 oli toinen kahdesta neuvostoliittolaisvalmisteisesta Projekti 658 -luokan ensimmäisen sukupolven ydinkäyttöisestä sukellusveneestä, jonka aseistuksena oli ballistisia R-13 SLBM -ydinohjuksia.

Sukellusvene oli rakennettu kiireellisesti Neuvostoliiton vastauksena Yhdysvaltojen kehitystyölle ydinsukellusveneiden alalla osana asevarustelukilpaa. Ennen kuin alus pääsi vesille, sen rakentamisen yhteydessä ehti kuolla jo kymmenen siviilityöntekijää ja yksi merisotamies erilaisten onnettomuuksien ja tulipalojen vuoksi. K-19 kärsi käyttöönottonsa jälkeen useista rikkoontumisista ja onnettomuuksista, joista moni uhkasi upottaa koko aluksen.

Taustaa

Neuvostoliitto aloitti ensimmäisen ballistisilla ohjuksilla varustetun ydinsukellusveneen rakentamisen vuonna 1958. Sukellusveneen nimeksi annettiin K-19, ja se valmistui marraskuussa 1960. Sukellusveneen aseistuksena oli kolme ballistista ydinohjusta, joiden kantama oli 650 kilometriä. Koska Neuvostoliiton johto halusi rakentaa nopeasti Yhdysvaltojen aluksia vastaan kilpailukykyisen ydinsukellusvenelaivaston, K-19:n suunnittelussa kiirehdittiin.

Myös aluksen valmistaminen ja testaaminen tehtiin hyvin kiireellisesti. Sukellusveneen syvin toimintasyvyys oli 150 metriä, mutta aluksen kapteenina toiminut Nikolai Zateyev oli sitä mieltä, että K-19 ei soveltunut vielä taistelutilanteisiin. Vuoden 1960 kesällä ja syksyllä tehtyjen testien aikana alus kärsi jatkuvasti rikkoontumisista ja toimimattomuudesta. K-19 lähetettiin tästä huolimatta ensimmäiselle tehtävälleen partioimaan Pohjois-Atlantille.

Sukellusveneen kiireellinen tuotanto- ja testaamisvaihe yhdessä heikon työlaadun kanssa johtivat useisiin onnettomuustilalanteisiin heti alusta alkaen. Usean neuvostoliittolaiset merivoimien komentajat kokivat aluksen epäluotettavaksi tositilanteita varten. Neuvostoliiton laivaston ensimmäisen ydinsukellusveneen miehistö sai mukaansa erittäin laadukasta ruokaa, kuten savustettua kalaa, makkaraa, suklaata ja juustoa, mikä erosi täysin muiden laivaston alusten miehistölle jaettavasta tavallisesta ravinnosta.

Onnettomuus

Lukuisista testivaiheen ongelmista huolimatta K-19 otettiin Neuvostoliiton laivaston käyttöön 30. huhtikuuta 1961. Sukellusveneen miehistö koostui 139 henkilöstä, joihin sisältyi ohjusmiehiä, reaktoriupseereita, torpedomiehiä, lääkäreitä, kokkeja, pursereita ja useita tarkkailevia upseereita, jotka eivät kuuluneet normaaliin miehistöön.

Heinäkuun 4. päivä 1961 alukselle kehittyi radioaktiivinen vuoto sen seilatessa Pohjois-Atlantilla. Alus oli suorittamassa harjoitusta komentajanaan kapteeni Nikolai Vladimiroviš Zateyev Atlantilla Grönlannin kaakkoisrannikon lähettyvillä. Aluksen styyrpuurin puoleisen ydinreaktorin jäähdytysjärjestelmän paine tippui nollaan. Reaktoriosaston miehistö havaitsi reaktorin jäähdytysjärjestelmässä mittavan vuodon, jonka vuoksi pumput eivät toimineet.

Sukellusvene ei pystynyt ottamaan yhteyttä Moskovaan, koska aluksen radiojärjestelmä oli rikkoontunut erillisessä vikatilanteessa. Reaktorin lämpötila nousi holtittomasti ja saavutti jopa 800 °C. Zateyev teki epätoivoisen päätöksen ja käski miehistön rakentaa uuden jäähdytysjärjestelmän hitsaamalla vesiputkea ilmaventtiiliin. Onnettomuus levitti radioaktiivista vesihöyryä ja jäähdytysjärjestelmän parissa työskennellyt miehistö altistui suurelle määrälle radioaktiivista säteilyä.

Pelastuminen ja seuraamukset

Pikaisesti kyhätty uusi jäähdytysjärjestelmä onnistui tiputtamaan reaktorin lämpötilaa. Koko aluksen miehistö, suurin osa sukellusveneestä ja osa kyydissä olleista ballistisista ohjuksista altistuivat säteilylle. Kaikki korjausryhmän seitsemän jäsentä ja heitä johtanut upseeri kuolivat seuraavan kuukauden aikana säteilymyrkytykseen. Lisäksi vielä viisitoista miehistön jäsentä kuoli säteilyaltistuksen jälkivaikutuksiin seuraavan kahden vuoden aikana.Sen sijaan, että alus olisi jatkanut suunnitellulla tehtävän reitillä, kapteeni päätti suunnata etelään, missä hän odotti kohtaavansa dieselkäyttöisiä neuvostoliittolaisia sukellusveneitä. Kapteeni pelkäsi miehistön kapinaa ja komensi kaikki käsiaseet heitettäväksi mereen lukuun ottamatta viittä pistoolia kapteenin ja hänen luotetuimpien upseerien hallussa. Alus sai perille heikkotehoisen hätäkutsun dieselkäyttöiselle S-270-sukellusveneelle. Zateyev evakuoi miehistönsä S-270:lle ja määräsi K-19:n hinattavaksi kotitukikohtaansa.

Pelastuminen ja seuraamukset

Hallituksen virallisen selityksen mukaan huoltojoukot olivat havainneet korjaustöissä, että onnettomuus aiheutui hitsausvirheestä aluksen rakentamisvaiheessa. Asentaessaan pääjäähdytysjärjestelmän putkistoa, hitsaaja ei ollut suojannut putkistoa asbestisella suojaliinalla ahtaasta työskentelytilasta johtuen. Pisara hitsauselektrodia oli pudonnut putken päälle aiheuttaen näkymättömän särön, joka oli lopulta aiheuttanut jatkuvassa ja valtavassa paineessa jäähdytysjärjestelmän rikkoontumisen.

 

Comments are closed.